Kun luulet, että kaikki on menossa vihdoin hyvään suuntaan, olet täynnä inspiraatiota ja iloa, mutta sitten joku tulee kaiken eteen ja pilaa kaiken. Voin myöntää, että olen kokenut tämän asian liian monta kertaa. Mutta en ikinä näin suurena.
Tosiaan, minulla olisi nyt taas toistaiseksi teille surullisia uutisia.. Mistäköhän tämä pitäisi aloittaa? En itse tiedä tästä asiasta paljoakaan, enkä osaa kertoa siitä teille hirveästi, mutta siis Oonalla on astma toislla sanalla puhkuri. Tai ainakin isolla todennäköisyydellä. Jos ett tiedä mikä on hevosen astma, nin googlatkaa.
Ollaan ihmetelty Annen kanssa, että miksi oona yskii ja köhii välillä ratsastessa. Ajateltiin vain pientä flunssaa. Mutta yskiminen rupesi yleistymään, ja Anne otti asiasta selvää ja puhkurihan se siellä sitten oli. Puhkuria ei voida parantaa, mutta sitä voi ehkäistä ja hoitaa. Tosiaan tämä oli vasta eka asia. Toisena asiana on, että motivaanioni ratsastukseen on kadonnut. Ei enää jostai syystä tee mieli mennä tallille katsomaan ja ratsastamaan Oonaa. Myös muut asiat ahdistaa ja stressaa samaan aikaan. mm. koulu. En kuitenkaan lopeta ratsastamista, enkä bloggaamista. Sillä rakastan niitä molempia, mutta tarvitsen vain aikaa, että saan motivaanioni takaisin.
Pahoittelut tälläisestä lyhyestä postauksen pätkästä, vanhoine kuvineen, mutta minusta tuntui siltä, että tämä piti kertoa teille lukijoille nyt. Ei mulla muuta, ensi postaukseen.
Onko tellä käynyt ikinä tälläisiä ikäviä vastoinkäymisiä?
